Puolison poismeno muuttaa arjen kerralla. Surun keskellä omaiset kohtaavat monia käytännön ja juridisia kysymyksiä, jotka voivat tuntua monimutkaisilta. Yksi keskeisistä ja eniten epätietoisuutta herättävistä kokonaisuuksista liittyy eloonjääneen puolison eli lesken oikeudelliseen asemaan kuolinpesässä.

Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, kyse ei ole vain perinnönjaon aloittamisesta. Ennen kuin perintöosuuksia voidaan jakaa muille perillisille, on selvitettävä puolisoiden välinen varallisuussuhde. Avio-oikeus, omaisuuden ositus sekä leskelle laissa turvattu vähimmäissuoja määrittelevät sen, miten varat lopulta jaetaan ja miten eloonjääneen puolison oma toimeentulo sekä asumisen jatkuvuus turvataan.

Lesken asema kuolinpesässä ja ensiaskeleet surun keskellä

Puolison menehtymisen jälkeen lesken rooli kuolinpesässä riippuu ensisijaisesti siitä, oliko puolisolla lapsia ja onko olemassa testamenttia. Suomen perintökaaren ja avioliittolain säännökset määrittelevät tarkasti, milloin leski on kuolinpesän suora osakas ja milloin hänen asemansa perustuu avio-oikeuteen.

Mikäli menehtyneellä puolisoilla oli lapsia eli rintaperillisiä, leski ei ole suora perillinen ilman testamenttia. Tästä huolimatta leski on kuolinpesän osakas niin kauan, kunnes puolisoiden yhteinen omaisuus on jaettu eli ositus on toimitettu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että leskellä on oikeus ja velvollisuus osallistua kaikkiin kuolinpesää koskeviin päätöksiin. Mitään kuolinpesän omaisuutta, kuten yhteistä autoa tai asuntoa, ei voida myydä ilman lesken suostumusta. Tämä antaa leskelle vahvan suojan ja päätösvallan suruajan keskellä, jotta hätiköityjä taloudellisia päätöksiä ei pääse tapahtumaan.

Jos puolisoilla ei puolestaan ollut lapsia, tilanne on toinen. Perintökaaren mukaan leski perii kuolleen puolisonsa kokonaan, ellei testamentilla ole määrätty toisin. Tällöin leski on kuolinpesän ainoa osakas, ja kuolleen puolison toissijaiset perilliset, kuten sisarukset tai vanhemmat, saavat oman osuutensa vasta sitten, kun myös eloonjäänyt leski aikanaan kuolee. Tämä järjestely takaa sen, että lapsettoman pariskunnan yhteinen elämäntyö säilyy kokonaisuudessaan lesken taloudellisena turvana.

Miten lesken avio-oikeus ja asumisoikeus vaikuttavat perinnönjakoon?

Ennen kuin perillisten osuuksia voidaan alkaa laskea tai siirtää eteenpäin, on huomioitava kaksi vahvaa lakisääteistä suojaa: lesken avio-oikeus ja asumisoikeus. Nämä oikeudet menevät usein muiden vaatimusten edelle ja vaikuttavat merkittävästi siihen, miten lopullinen perinnönjako muodostuu ja milloin se on ajankohtaista suorittaa.

Erityisen vahva on lesken lakisääteinen asumisoikeus, joka perustuu perintökaaren 3 luvun 1a §:ään. Sen mukaan eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ja siihen kuuluvaa tavanomaista koti-irtaimistoa. Tämä asumisoikeus pysyy voimassa, ellei leskellä ole omistuksessaan muuta asunnoksi sopivaa ja vastaavaa asuntoa.

Käytännössä tämä asumissuoja tuo eloonjääneelle puolisoille merkittävää turvaa useilla eri tavoilla:

Tämä lakisääteinen suoja takaa eloonjääneelle puolisolle sen, ettei hänen tarvitse muuttaa pois tutusta ympäristöstä tai luopua kodistaan taloudellisten paineiden vuoksi. Vaikka rintaperillisillä on oikeus vaatia lakiosaansa perittävän kuoleman jälkeen, he eivät voi vaatia asunnon myyntiä tämän lakiosan kattamiseksi, jos kyseessä on lesken ainoa koti. Oikeus asua yhteisessä kodissa säilyy koskemattomana elämän loppuun saakka.

Omaisuuden ositus ja tasinko käytännössä ennen perillisten osuuksien jakamista

Monille tulee yllätyksenä, että perinnönjakoa ei voida tehdä suoraan kuoleman jälkeen, jos avioliitossa oli voimassa avio-oikeus. Ensin on aina suoritettava omaisuuden ositus, tai jos puolisoilla oli avioehto, omaisuuden erottelu. Osituksessa määritetään virallisesti, mikä osa varallisuudesta kuuluu leskelle ja mikä muodostaa varsinaisen vainajan perintöosan eli kuolinpesän varat.

Lainmukainen ositus perustuu pääsääntöön, jossa puolisoiden nettovarallisuus lasketaan yhteen ja jaetaan tasan. Varakkaampi osapuoli on velvollinen maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle puoliskolle, jotta kummankin osuudesta muodostuu yhtä suuri. Kun toinen puoliso on menehtynyt, tilanteeseen sovelletaan kuitenkin avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaista säännöstä, jota kutsutaan lesken tasinkoprivilegioksi eli tasingonmaksuvelvollisuuden rajoitukseksi.

Tämä poikkeussääntö on erittäin tärkeä taloudellinen suojamekanismi eloonjääneelle puolisolle, ja sen soveltaminen etenee käytännössä seuraavasti:

Tämän poikkeuksen ansiosta eloonjäänyt puoliso voi varmistaa, ettei yhteisen omaisuuden tai omien säästöjen realisointiin tarvitse ryhtyä vain siksi, että perilliset vaativat omaa osuuttaan. Tämä vaihe dokumentoidaan tarkasti, sillä se muodostaa pohjan sille, miten perinnönjakokirja ja muut perunkirjoituksen jälkeiset vaiheet etenevät lainmukaisesti ja riidattomasti.

Milloin perinnönjako on viimeistään tehtävä kuoleman jälkeen?

Monet omaiset kantavat huolta siitä, kuinka nopeasti omaisuuden jakamiseen pitäisi ryhtyä ja velvoittaako laki suorittamaan perinnönjaon tietyn ajan kuluessa kuolemantapauksesta. Suomen laissa ei kuitenkaan ole asetettu minkäänlaista lakisääteistä takarajaa sille, milloin kuolinpesä on jaettava. Kuolinpesä voi pysyä jakamattomana vaikka vuosikymmeniä, mikäli kaikki osakkaat ovat tästä järjestelystä täysin yksimielisiä.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan perunkirjoitus ja perinnönjako. Perunkirjoitus on lakisääteisesti toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä, ja siitä laadittava perukirja toimii pesän virallisena veroilmoituksena. Verohallinnon ohjeistuksen mukaan perintöverotus toimitetaan aina perukirjan tietojen perusteella riippumatta siitä, onko kuolinpesä jaettu vai jätetäänkö se jakamattomaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perintöverot lankeavat maksettavaksi melko pian perunkirjoituksen jälkeen, vaikka kukaan osakkaista ei olisi saanut konkreettisesti euroakaan perinnöstä omalle tililleen. Tämä on tärkeää ottaa huomioon taloudellisessa suunnittelussa, jotta verojen maksamiseen on käytettävissä riittävästi varoja.

Jakamattoman kuolinpesän ylläpitämisessä on sekä etuja että haittoja, joita omaisten kannattaa punnita rauhassa:

Päätös kuolinpesän jättämisestä jakamattomaksi sopii tilanteisiin, joissa perilliset haluavat tukea eloonjäänyttä puolisoa ja pitää perheomaisuuden yhtenäisenä. Jos taas osakkailla on erilaisia taloudellisia tarpeita tai elämäntilanteita, selkeä ja ajantasainen perinnönjako on usein paras tapa välttää tulevat epäselvyydet.

Voiko perinnönjaon tehdä itse ilman ulkopuolista pesänjakajaa?

Kun kuolinpesän osakkaat ovat täysin yksimielisiä omaisuuden jakamisesta, sen arvostuksesta ja eri osapuolten osuuksista, perinnönjako voidaan suorittaa itsenäisesti ilman viranomaisia tai tuomioistuimen määräämää ulkopuolista pesänjakajaa. Tätä kutsutaan sopimusjaoksi. Se on usein joustavin, nopein ja hienotunteisin tapa saattaa perhettä koskevat taloudelliset asiat kuntoon.

Sopimusjaon itsenäinen toteuttaminen vaatii kuitenkin tarkkuutta, sillä perintökaaren säännösten mukaan perinnönjakokirjan on täytettävä tietyt muotovaatimukset. Mikäli näitä lakisääteisiä sääntöjä ei noudateta, jako ei ole pätevä, mikä voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia esimerkiksi pankkiasioinnissa, kiinteistöjen lainhuudoissa tai omaisuuden myynnissä.

Pätevän perinnönjakokirjan laatiminen vaatii aina seuraavat askeleet:

Jos taas kuolinpesässä on erimielisyyttä esimerkiksi omaisuuden arvosta tai joku osakkaista kieltäytyy yhteistyöstä, sopimusjakoa ei voida toteuttaa. Tällöin kuka tahansa osakkaista voi hakea käräjäoikeudelta virallisen pesänjakajan määräämistä, jolloin siirrytään toimitusjakoon. Koska tuomioistuimen määräämä toimitusjako on usein pitkäkestoinen prosessi ja siitä aiheutuu lisäkustannuksia, asioiden selvittäminen ja sopiminen hyvässä yhteisymmärryksessä on aina ensisijainen ratkaisu kaikille osapuolille.

Lämmin ja luotettava apu perheesi tukena vaikeiden kysymysten äärellä

Kun elämä muuttuu suuren surun vuoksi, käytännön asioiden, lakipykälien ja perhesovun ylläpitäminen voi tuntua haastavalta. Omien tunteiden käsittely vie voimia, eikä kukaan saisi jäädä yksin monimutkaisten paperitöiden ja vastuiden keskellä. Jokainen perhe ja jokainen elämäntarina on ainutlaatuinen, ja siksi myös jäähyväisten järjestäminen sekä niihin liittyvät juridiset velvoitteet ansaitsevat tulla hoidetuksi yksilöllisesti, lämmöllä ja suurella kunnioituksella.

Asiantunteva tuki auttaa selkeyttämään askeleita silloin, kun tulevaisuus tuntuu sumuiselta. Ammattitaitoinen apu perunkirjoituksen valmistelussa, hautajaisten suunnittelussa ja hautaustestamentin kaltaisten tärkeiden asioiden tekemisessä vapauttaa voimavaroja kaikkein tärkeimpään – surutyöhön ja yhteiseen muistamiseen.

Hautauspalvelu Kuusiniemessä asioita hoidetaan aina inhimillisyys, lämpö ja luotettavuus edellä. Perheyrittäjät Annukka ja Petri, yhdessä toimistokoiriemme Cavan ja Levin kanssa, kohtaavat jokaisen omaisen avoimesti. Toimistomme sijaitsee Oulussa Albertinkadulla Terveystalon vieressä, minkä lisäksi palvelemme teitä Kuusamossa sekä joustavasti verkossa ja puhelimitse ympäri Suomen. Halusitpa hoitaa järjestelyt paikan päällä, soittaa meille tai aloittaa suunnittelun vaivattomasti verkossa, olemme rinnallasi jokaisessa vaiheessa.